Suositus 23 - Osakeyhtiölain mukainen lunastusmenettely
Johdanto
Osakeyhtiölain mukaan osakkeenomistajalla, jolla on enemmän kuin yhdeksän kymmenesosaa (9/10) yhtiön osakkeista ja kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä (lunastaja), on oikeus käyvästä hinnasta lunastaa muiden osakkeenomistajien osakkeet. Osakkeenomistajalla, jonka osake voidaan lunastaa, on oikeus vaatia osakkeensa lunastamista (OYL 18:1). Sekä tarjouksen tekijällä että vähemmistöosakkeenomistajilla on siis oikeus, mutta ei velvollisuutta, vaatia lunastusta. Lunastusoikeus liittyy vain kohdeyhtiön osakkeisiin, mutta ei muihin kohdeyhtiön liikkeeseen laskemiin arvopapereihin. Vaikka lunastusoikeus ja siihen liittyvä lunastusmenettely ovat erillisiä arvopaperimarkkinalain mukaisesta pakollisesta tarjousmenettelystä, molemmat saattavat tulla sovellettaviksi julkisen ostotarjouksen yhteydessä. On usein tarkoituksenmukaisinta, että tarjouksen tekijä käynnistää osakeyhtiölain mukaisen lunastusmenettelyn ja että kaikkien jäljellä olevien vähemmistöosakkeiden lunastus käsitellään samassa menettelyssä.
Suositus
Tarjouksen tekijän on mahdollisuuksien mukaan jo julkista ostotarjousta koskevassa tarjousasiakirjassa ilmoitettava aikomuksestaan vaatia osakeyhtiölain mukaista lunastusta. Tarjouksen tekijän on vaadittava lunastusta mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun tarjouksen tekijä on saanut haltuunsa yli yhdeksän kymmenesosaa (9/10) kohdeyhtiön osakkeista ja niiden tuottamasta äänimäärästä. Tällöin kaikkien jäljellä olevien vähemmistöosakkeiden lunastus voidaan käsitellä samassa menettelyssä.
Perustelut
(a) Suhde arvopaperimarkkinalain sääntelyyn
Tarjouksen kohteena olevien arvopapereiden haltijoiden kannalta on tärkeä tietää, millä edellytyksillä vapaaehtoista julkista ostotarjousta tulee seuraamaan arvopaperimarkkinalain mukainen pakollinen ostotarjous tai osakeyhtiölain mukainen lunastusmenettely. Tarjouksen tekijän tulee tarjousasiakirjassa ilmoittaa aikomuksestaan lunastaa kohdeyhtiön muiden osakkeenomistajien osakkeet, mikäli hän saa omistukseensa enemmän kuin yhdeksän kymmenesosaa (9/10) yhtiön osakkeista ja kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä.
Lunastusoikeus ja lunastusmenettely ovat erillisiä arvopaperimarkkinalain mukaisesta pakollisesta tarjousmenettelystä. Lunastusoikeus perustuu osakeyhtiölain määräyksiin (ks. OYL 18 luku). Tämä lunastusoikeus syntyy, kun tarjouksen tekijä on saanut haltuunsa yli yhdeksän kymmenesosaa (9/10) kohdeyhtiön osakkeista ja niiden tuottamasta äänimäärästä. Tarjouksen tekijän on puolestaan tehtävä arvopaperimarkkinalain mukainen pakollinen ostotarjous kaikista kohdeyhtiön jäljellä olevista osakkeista, ja niihin oikeuttavista arvopapereista, kun tarjouksen tekijä on saanut haltuunsa yli kolme kymmenesosaa (3/10) tai puolet (1/2) kohdeyhtiön osakkeiden tuottamista äänistä. Velvollisuutta tehdä pakollinen ostotarjous ei kuitenkaan synny, jos vapaaehtoinen julkinen ostotarjous on tehty kaikista kohdeyhtiön osakkeista ja niihin oikeuttavista arvopapereista. Lisäksi edellytetään käytännössä myös sitä, että tarjottu vastike vastaa vähintään tarjouksen tekijän tarjousta edeltäneen kuuden (6) kuukauden aikana tarjouksen kohteena olevista arvopapereista maksamaa korkeinta hintaa (AML 6:12.3).
Osakeyhtiölain mukaisessa lunastuksessa lunastusvastikkeena on maksettava osakkeiden käypä hinta. Osakeyhtiölakiin sisältyy erityisiä määräyksiä käyvän hinnan määräytymisestä ostotarjoustilanteessa. Kun lunastusoikeus ja -velvollisuus on syntynyt arvopaperimarkkinalain 6 luvun mukaisen vapaaehtoisen julkisen ostotarjouksen seurauksena, ja lunastaja on tarjouksen perusteella saanut haltuunsa yli yhdeksän kymmenesosaa (9/10) tarjouksen kohteena olleista osakkeista, käypänä hintana pidetään osakeyhtiölain mukaan julkisessa ostotarjouksessa tarjottua hintaa, jollei muuhun ole erityistä syytä. Kun lunastamista on edeltänyt arvopaperimarkkinalain 6:6:n mukainen pakollinen ostotarjous, käypänä hintana pidetään osakeyhtiölain mukaan pakollisessa ostotarjouksessa tarjottua hintaa, jollei muuhun ole erityistä syytä. Erityisesti kun osakeyhtiölain mukainen lunastusmenettely myös ajallisesti suoraan seuraa aiemmin tehtyä julkista ostotarjousta tai pakollista tarjousta, voidaan aiemmin tarjottuun tarjousvastikkeeseen perustuvaa käyvän hinnan määritystä pitää perusteltuna. Ostotarjousdirektiivissä on katsottu, että lunastusvaatimus tulisi esittää kolmen (3) kuukauden kuluessa tarjouksen toteuttamisesta.
(b) Menettely osakeyhtiöoikeudellisessa lunastuksessa
Sekä vähemmistöosakkeenomistaja että tarjouksen tekijä voi osaltaan vaatia osakeyhtiölain mukaista vähemmistöosakkeiden lunastusta ja käynnistää lunastusmenettelyn. Tarjouksen tekijä voi vaatia kaikkien vähemmistöosakkeenomistajien osakkeiden lunastusta samassa menettelyssä. On suositeltavaa, että tarjouksen tekijä käynnistää lunastusmenettelyn ja että kaikkien jäljellä olevien vähemmistöosakkeiden lunastus käsitellään samassa menettelyssä.
Vähemmistöosakkeenomistajalla on myös oikeus lunastukseen, jolloin tälle on tärkeää tietää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, tuleeko tarjouksen tekijä käynnistämään lunastusmenettelyn vai tulisiko vähemmistöosakkeenomistajan itsensä vaatia lunastusta niin halutessaan. On suositeltavaa, että tarjouksen tekijä saattaa lunastusmenettelyn vireille heti lunastusoikeuden saatuaan, mikäli tarjouksen tekijällä ei ole velvollisuutta tehdä pakollista ostotarjousta. Tällöin vähemmistöosakkeenomistajien tarve itse esittää lunastusvaatimus pienenee. Tarjouksen tekijä, joka vaatii vähemmistöosakkeiden lunastusta, voi saattaa menettelyn vireille ilmoittamalla tästä yhtiölle (OYL 18:1-2). Lunastusoikeutta sekä lunastushinnan määrää koskevat erimielisyydet osakeyhtiölain mukaisessa lunastuksessa ratkaistaan välimiesmenettelyssä. Arvopaperimarkkinalain mukaiseen pakolliseen ostotarjoukseen liittyvät erimielisyydet, tarjousvastiketta koskevat erimielisyydet mukaan lukien, ratkaistaan puolestaan yleisessä tuomioistuimessa.
Suositus 24 - Haltuunottotoimenpiteet
Johdanto
Julkisen ostotarjouksen tekijän tarkoituksena on yleensä saada haltuunsa kohdeyhtiön koko osakekanta ja muut osakkeisiin oikeuttavat arvopaperit ja poistaa yhtiön arvopaperit julkisesta kaupankäynnistä sekä integroida kohdeyhtiön liiketoiminta tai ryhtyä muihin kohdeyhtiötä ja sen liiketoimintaa koskeviin haltuunottotoimiin. Edellä mainittuihin toimiin ryhtyminen edellyttää, että tarjouksen tekijä on saanut kohdeyhtiön hankintaan tarvittavat viranomaisluvat mukaan lukien kilpailuviranomaisten luvat. Haltuunottotoimenpiteet eivät myöskään saa loukata vähemmistöosakkeenomistajien oikeuksia.
Suositus
Mikäli tarjouksen tekijän tarkoituksena on yhdistää kohdeyhtiö tarjouksen tekijään sulautumisen kautta tai toteuttaa kohdeyhtiötä koskevia muita vastaavia yritysjärjestelyjä, tästä on mainittava, kun tarjouksen tekijä julkistaa suunnitelmiaan kohdeyhtiön toiminnan jatkamisesta. Tarjouksen tekijän saatua määräysvallan kohdeyhtiössä kohdeyhtiön hallituksen on varmistettava, ettei liiketoimilla tuoteta epäoikeutettua etua tarjouksen tekijälle kohdeyhtiön tai sen muiden osakkeenomistajien kustannuksella.
Perustelut
Integraatio- ja muut haltuunottotoimenpiteet toteutetaan usein julkisten ostotarjousten toteuttamisen jälkeen, kun tarjouksen tekijä on varmistanut saavansa kohdeyhtiön koko osakekannan omistukseensa. On kuitenkin mahdollista, että tarjouksen tekijän ja kohdeyhtiön välillä toteutetaan liiketoimia myös silloin, kun tarjouksen tekijä ei omista kohdeyhtiön koko osakekantaa. Kohdeyhtiö on kuitenkin tarjouksen tekijästä erillinen yhtiö, ja sen toiminnassa on jatkuvasti noudatettava osakeyhtiölain vaatimuksia. Ostotarjoustilanteissa tulee erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että tarjouksen tekijän ja kohdeyhtiön välillä toteutettavat liiketoimet täyttävät osakeyhtiölain yleisperiaatteiden vaatimukset. Niin kauan kuin tarjouksen tekijä ei omista yhtiön koko osakekantaa, on erityisesti varmistuttava osakkeenomistajien yhdenvertaisuuden toteutumisesta.
Tarjouksen toteuttamisen ehdoksi asetetaan usein se, että tarjouksen tekijä saa haltuunsa yli yhdeksän kymmenesosaa (9/10) kohdeyhtiön osakkeista ja niiden tuottamasta äänimäärästä, jotta tarjouksen tekijä voi lunastaa vähemmistöosakkeenomistajien osakkeet ja hallita kohdeyhtiötä ainoana osakkeenomistajana. On kuitenkin mahdollista yhdistää kohdeyhtiö tarjouksen tekijään, vaikka tarjouksen tekijä ei olisi saanut kohdeyhtiön koko osakekantaa haltuunsa. Mikäli tarjouksen tekijä on esimerkiksi saanut haltuunsa yli kaksi kolmasosaa (2/3) kohdeyhtiön osakkeiden tuottamasta äänimäärästä, tarjouksen tekijällä on yleensä hallussaan riittävä enemmistö päättämään kohdeyhtiön sulauttamisesta tarjouksen tekijään. Tarjouksen tekijä saattaa harkita sulautumista mahdollisena vaihtoehtoisena toimintamallina tilanteessa, jossa tarjouksen tekijä ei saa julkisen ostotarjouksen kautta haltuunsa yli yhdeksää kymmenesosaa (9/10) kohdeyhtiön osakkeista ja niiden tuottamasta äänimäärästä. Mikäli tarjouksen tekijän tarkoituksena on sulauttaa kohdeyhtiö itseensä tällaisessa tapauksessa, tieto tästä tulee julkistaa tarjousasiakirjassa. Tarjousasiakirjassa tulee myös kuvata sulautumisvastikkeen määrää ja laatua, jos se on mahdollista.
Suositus 25 - Kohdeyhtiön yhtiöjärjestykseen perustuvat määräykset
Johdanto
Julkisen ostotarjouksen valmisteluun, ehtoihin ja toteuttamiseen saattavat vaikuttaa arvopaperimarkkinalain säännösten lisäksi myös erilaiset kohdeyhtiön yhtiöjärjestykseen perustuvat määräykset.
Joidenkin suomalaisten pörssiyhtiöiden yhtiöjärjestyksessä asetetaan tietyn omistusosuuden saavuttavalle osakkeenomistajalle velvollisuus lunastaa yhtiön muut osakkeet. Lunastusraja on yleensä yksi kolmasosa (1/3) ja puolet (1/2) yhtiön osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Yhtiöjärjestyksessä on tyypillisesti yksityiskohtaiset määräykset lunastushinnasta ja lunastuksen yhteydessä noudatettavista menettelytavoista. Sekä lunastushintaa että menettelytapoja koskevat määräykset eroavat yleensä arvopaperimarkkinalain ja osakeyhtiölain vastaavista säännöksistä. Tämä aiheuttaa erilaisia käytännön ongelmia ja johtaa ylimääräiseen, lakisääteisistä lunastusmenettelyistä erilliseen tarjousprosessiin.
Pörssiyhtiö voi sisällyttää yhtiöjärjestykseensä myös ostotarjousdirektiiviin niin sanottuihin vapaaehtoisiin artikloihin perustuvia määräyksiä. Ostotarjousdirektiivin mukaan sen 9 ja 11 artiklan mukaisten määräysten voimaansaattaminen on jäsenvaltioiden harkinnassa. Osakeyhtiölain säännösten on katsottava jo sinänsä täyttävän artiklan 9 vaatimukset. Direktiivin nojalla kohdeyhtiölle kuuluu kuitenkin aina itsenäinen mahdollisuus ottaa käyttöön nämä säännökset, jos yhtiökokous tekee tästä päätöksen (Artikla 12(2)). Alla olevissa kommenttijaksoissa b) ja c) pyritään kuvaamaan voimassaolevan lainsäädännön ja suositusten mukaista menettelyä, jolla suomalainen osakeyhtiö voisi halutessaan artiklan 12(2) edellyttämällä tavalla ottaa käyttöön ostotarjousdirektiivin 9 ja 11 artiklojen mukaiset määräykset.
Suositus
Hallituksen tulee harkita, onko yhtiön yhtiöjärjestyksessä tarkoituksenmukaista määrätä erillisestä yhtiöjärjestykseen perustuvasta lunastusvelvollisuudesta tai onko yhtiöjärjestykseen tarpeellista ottaa ostotarjousdirektiivin 9 ja 11 artiklojen mukaisia määräyksiä, ja tarvittaessa tehdä asiasta ehdotus yhtiökokoukselle.
Perustelut
(a) Yhtiöjärjestykseen perustuva lunastusvelvollisuus
Arvopaperimarkkinalain aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukainen tarjousvelvollisuuden synnyttävä ääniosuusraja oli kaksi kolmasosaa (2/3) kohdeyhtiön äänimäärästä. Kun tosiasiallinen määräysvalta voidaan saavuttaa pörssiyhtiössä yleensä jo huomattavasti alhaisemmalla ääniosuudella, yhtiöjärjestykseen perustuva lunastusvelvollisuus katsottiin keinoksi suojata yhtiön vähemmistöomistajia tilanteessa, jossa yhtiön määräysvalta keskittyy tietylle taholle.
Nykyisin voimassa olevien arvopaperimarkkinalain säännösten mukaan osakkeenomistajalle syntyy velvollisuus tehdä pakollinen ostotarjous kaikista yhtiön osakkeista ja osakkeisiin oikeuttavista arvopapereista, mikäli osakkeenomistajan osuus yhtiössä kasvaa yli kolmen kymmenesosan (3/10) tai vaihtoehtoisesti yli puoleen (1/2) yhtiön osakkeiden tuottamasta äänimäärästä (ks. AML 6:10). Tarjousvelvollisuuden synnyttävä ääniosuusraja vastaa siten pitkälti yhtiöjärjestyksissä vahvistettuja lunastusrajoja. Tämä vähentää tarvetta ylläpitää erillisiä lunastusvelvollisuutta koskevia yhtiöjärjestysmääräyksiä.
Arvopaperimarkkinalaki sisältää poikkeuksen tarjouksentekovelvollisuudesta tilanteessa, jossa tarjousvelvollisuuden synnyttävä raja on saavutettu hankkimalla arvopaperit sellaisen julkisen ostotarjouksen kautta, joka on tehty kaikista kohdeyhtiön liikkeeseen laskemista osakkeista ja osakkeisiin oikeuttavista arvopapereista (ks. AML 6:10). Tämä periaate vastaa ostotarjousdirektiivin määräyksiä. Yhtiöjärjestyksiin sisältyvät tyypilliset lunastusvelvollisuutta koskevat määräykset eivät sisällä tällaista poikkeusta. Yhtiöjärjestyksessä voidaan siten määrätä myös kaikista kohdeyhtiön arvopapereista tehdyn vapaaehtoisen ostotarjouksen jälkeen syntyvästä lunastusvelvollisuudesta.
Yhtiöjärjestyksestä aiheutuva lakisääteisistä prosesseista erillinen tai rinnakkainen prosessi aiheuttaa käytännön hankaluuksia ja epäselvyyttä, ei vähiten siksi, että yhtiöjärjestykseen sisältyvät lunastushintaa ja menettelytapoja koskevat määräykset eroavat yleensä arvopaperimarkkinalain ja osakeyhtiölain vastaavista määräyksistä. Yhtiöjärjestykseen sisältyvä lunastusmääräys voi tehdä mahdolliseksi myös spekulatiivista kaupankäyntiä markkinoilla.
Yhtiöjärjestyksen lunastusmääräyksen aiheuttamien ongelmien vuoksi tarjouksen tekijät ovat monissa Suomessa toteutetuissa julkisissa ostotarjouksissa asettaneet vapaaehtoisen ostotarjouksen toteuttamisen ehdoksi, että lunastusvelvollisuutta koskeva määräys poistetaan kohdeyhtiön yhtiöjärjestyksestä yhtiökokouspäätöksellä ennen kuin omistusoikeus tarjouksessa tarjottuihin arvopapereihin siirtyy tarjouksen tekijälle. Mikäli tarjoukseen on sisältynyt tällainen ehto, kohdeyhtiön yhtiökokous on yleensä päättänyt lunastusvelvollisuutta koskevan määräyksen poistamisesta tarjouksen ehtojen mukaisesti, jolloin lunastusmääräys ei ole tuottanut yhtiön vähemmistöomistajille määräyksen alkuperäisen tarkoituksen mukaista suojaa.
Mikäli lunastusvelvollisuutta koskeva yhtiöjärjestysmääräys katsotaan arvopaperimarkkinalain pakollisia ostotarjouksia koskevista säännöksistä huolimatta tarpeelliseksi, on suositeltavaa, että yhtiöjärjestysmääräyksen mukainen hinnoittelu sekä siinä säädettävät menettelytavat vastaavat arvopaperimarkkinalain vastaavia säännöksiä. Menettely- ja hinnoittelusäännösten yhtenäisyys on omiaan vähentämään edellä kuvattuja käytännön ongelmia. Pörssiyhtiöiden yhtiöjärjestyksiin jo sisältyvien lunastuslausekkeiden osalta tällainen yhtenäistäminen edellyttää yhtiöjärjestyksen muutosta. Jo olemassa olevan lunastuslausekkeen muuttaminen tai poistaminen kokonaan yhtiöjärjestyksestä voi olla käytännössä vaikeaa, jos tällaisen lausekkeen muuttamiselle tai poistamiselle on asetettu yhtiöjärjestyksessä erityisen korkea määräenemmistövaatimus.
Mikäli yhtiöjärjestykseen perustuva lunastuslauseke ei vastaa arvopaperimarkkinalain säännöksiä edellä kuvatulla tavalla ja yhtiöjärjestyksen määräykset johtavat esimerkiksi korkeampaan hintaan kuin arvopaperimarkkinalain säännökset, tarjouksen tekijän tulee tehdä kaksi erillistä, mahdollisesti samanaikaisesti voimassa olevaa tarjousta, toinen arvopaperimarkkinalain ja toinen yhtiöjärjestyksen määräysten mukaisesti. Tarjouksen tekijän on selkeästi esitettävä tarjousten väliset erot tarjouksia koskevissa tarjousasiakirjoissa tai muussa tarjousdokumentaatiossa. Tilanteeseen saattavat tulla sovellettaviksi myös arvopaperimarkkinalain korotus- ja hyvitysvelvollisuutta koskevat säännökset (ks. AML 6:13).
Mikäli tarjouksen tekijälle syntyy kohdeyhtiön yhtiöjärjestykseen perustuva lunastusvelvollisuus, yhtiöjärjestykseen perustuvan lunastustarjouksen yhteydessä on Rahoitustarkastuksen standardin 5.2c mukaan noudatettava julkisia ostotarjouksia koskevia säännöksiä soveltuvin osin ja yhtiöjärjestyksen määräykset huomioon ottaen.
(b) Ostotarjousdirektiivin 9 artiklan puolustautumistoimenpiteitä koskevat määräykset
Ostotarjousdirektiivin 9 artiklan mukaan jäsenvaltioiden tulisi varmistaa, että kohdeyhtiön hallinto- tai johtoelimet pidättäytyvät suojatoimenpiteistä, jotka voivat vaarantaa tarjouksen toteutumisen, paitsi jos yhtiökokous on antanut toimenpiteille valtuutuksen sen jälkeen, kun yhtiön johto on saanut tiedon tarjouksesta. Osakeyhtiölain säännösten on katsottava jo sinänsä täyttävän artiklan 9 vaatimukset. Lisäksi tämän suosituksen suositus 9 ”Hallituksen mahdolliset toimenpiteet tarjouksen johdosta” ilmentää Suomen lainsäädännön ja direktiivin periaatteita. Myös osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä, että kohdeyhtiön hallituksen tai sen muun johtoelimen on saatava yhtiökokoukselta nimenomainen valtuutus ennen kuin se voi toteuttaa toimia, jotka voivat johtaa tarjouksen toteutumisen estymiseen, ja erityisesti ennen kuin se voi laskea liikkeeseen arvopapereita siten, että tarjouksen tekijää estetään pysyvästi saamasta kohdeyhtiön määräysvaltaa itselleen. Yhtiöjärjestykseen voidaan sisällyttää tarkempia määräyksiä edellä mainitun velvoitteen voimassaolosta.
(c) Ostotarjousdirektiivin 11 artiklan läpimurtolauseke
Ostotarjousdirektiivin valinnaisen 11 artiklan mukaan jäsenvaltioiden tulisi varmistaa, että tiettyjä osakkeiden luovutus- ja äänioikeusrajoituksia ei sovelleta julkisen ostotarjouksen tekijään tarjousaikana tai tarjouksen tekijän saatua tarjouksen perusteella haltuunsa vähintään kolme neljäsosaa (3/4) yhtiön äänioikeutetusta pääomasta. Direktiivin 11 artiklan mukaan tarjousaikana ei voida vedota sellaisiin arvopapereiden siirrettävyyttä koskeviin rajoituksiin, jotka estävät tarjouksen tekijää hankkimasta kohdeyhtiön arvopapereita. Samoin olisi tietyissä olosuhteissa poistettava sellaiset äänioikeusrajoitusten vaikutukset, jotka estävät kohdeyhtiön arvopapereiden haltijoita käyttämästä arvopapereihin liittyviä oikeuksiaan silloin, kun yhtiökokous päättää suojatoimenpiteistä julkisesta ostotarjouksesta ilmoittamisen jälkeen. Tällaisia rajoituksia ovat esimerkiksi äänileikkurit, jotka rajoittavat oikeutta käyttää osakkeisiin liittyviä äänioikeuksia yhtiökokouksessa, sekä arvopapereiden haltijoiden kesken tehdyt sopimukset, joilla on rajoitettu äänioikeuden käyttöä tai osakkeiden tai muiden arvopapereiden siirrettävyyttä. Direktiivin kyseisiä määräyksiä ei ole saatettu voimaan Suomen lainsäädännössä. Artiklan 11 säännöksien tyyppisiä yhtiöjärjestysmääräyksiä ei myöskään ole käytössä Suomessa.
Arvopaperimarkkinalain esitöissä todetaan, että voimassa olevan osakeyhtiölain perusteella yhtiöillä on mahdollisuus soveltaa 11 artiklan säännöksiä direktiivin edellyttämällä tavalla. Yhtiöjärjestyksen muuttamista koskevien osakeyhtiölain säännösten perusteella yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä, että siihen perustuvaa osakkeiden erisuuruista äänimäärää tai osakkeenomistajan äänimäärää rajoittavaa äänileikkuria ei sovelleta julkisen ostotarjouksen aikana. Yhtiöjärjestysmääräystä koskevassa päätöksenteossa tulee ottaa huomioon, mitä osakeyhtiölain 5:28:ssä ja 5:29:ssä säädetään. Osakeyhtiölain 5:28:n mukaan päätettäessä yhtiöjärjestyksen muutoksesta, joka johtaa koko osakelajin oikeuksien vähenemiseen, vaaditaan lisäksi niiden osakkeenomistajien suostumus, joilla on enemmistö kyseisen lajin osakkeista, sekä niiden osakkeenomistajien kannatus, joilla on vähintään kaksi kolmas­osaa (2/3) kokouksessa edustetuista kyseisen lajin osakkeista.
Määräenemmistö­päätöksinkään ei voida loukata osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta. Tässäkin tapauksessa on otettava huomioon päätöksenteon vaikutus eri osakkeenomistajien hallussa olevi­en osakkeiden käypiin arvoihin. Jos oikeuksia poistetaan 11 artiklan perusteella tehtävin päätöksin, direktiivin mukaan näiden oikeuksien haltijoille tulee maksaa käypä korvaus mahdollisesti aiheutuneesta menetyksestä. Osakeyhtiölaissa ei ole erityisesti määrätty mahdollisuudesta edellä mainittujen korvauksien maksamiseen, ja suomalaisessa yhtiökäytännössä esiintyy sekä tapauksia, joissa osakelajien yhdistämisen yhteydessä on korvattu moniäänisten osakkeiden haltijoille menetettyä äänioikeutta esimerkiksi suunnatulla osakeannilla, mutta myös tapauksia, joissa hyvitystä osakelajien yhdistämisestä ei ole annettu. Kysymykseen voisi tulla esimerkiksi osakeyhtiölain mahdollistama suunnattu maksuton anti. Tällaisissa tilanteissa voidaan joka tapauksessa soveltaa osakelajien yhdistämistä koskevaan päätöksentekomenettelyyn liittyviä vaatimuksia.
Direktiivin 11 artiklan mukaan voitaisiin tarjoustilanteessa puuttua myös kohdeyhtiöiden arvopapereiden haltijoiden välisiin sopimuksiin perustuviin äänioikeusrajoituksiin tai arvopapereiden siirrettävyyttä koskeviin rajoituksiin. Yhtiökohtaisesti voitaisiin siis määrätä, että yhtiön arvopapereiden haltijoiden välisiin sopimuksiin perustuvia äänioikeusrajoituksia tai arvopapereiden siirrettävyyttä koskevia rajoituksia ei tarjoustilanteessa sovellettaisi suhteessa tarjouksen tekijään. Ei kuitenkaan ole selvää, että määräyksellä on tarkoitettu tai voidaan puuttua kahden osapuolen väliseen sopimusoikeudelliseen oikeussuhteeseen. Määräystä voidaankin tulkita niin, että se on tarkoitettu koskemaan sellaisia kansallisia rakenteita, joissa edellä mainitut sopimusjärjestelyt eri tavoin sitovat kohdeyhtiötä tai tarjouksen tekijää, esimerkiksi rekisteröinnin tai kohdeyhtiön yhtiöjärjestystä vastaavien säännöksien kautta. Arvopaperimarkkinalain esitöissä on katsottu, että äänioikeuden käyttämistä tai osakkeiden luovuttamista koskevien osakassopimusten määräykset sitovat Suomessa lähtökohtaisesti vain sopijapuolia eivätkä esimerkiksi kohdeyhtiötä tai tarjouksen tekijää. Arvopaperimarkkinalain esitöiden mukaan direktiiviä voidaankin tulkita siten, että se ei estä Suomen voimassa olevan oikeuden mukaista järjestelyä, jonka mukaan osakassopimusta esimerkiksi äänioikeutta käyttämällä tai osakkeita luovuttamalla rikkova osapuoli on sopimusoikeudellisessa vastuussa toisiin sopijapuoliin nähden.
Jaa linkki
Tulosta